Tervetuloa

Armo riittää -lehti

Kuuntele luentoja

Kirjoja Internetissä

Viikon sana

Raamattutunnit

Nuoret aikuiset

Yhteystiedot

Kristus-päivät

Tilauslomake

Linkkejä
Raamattutunnit

Kristus on Jumalan vastaus

Per-Olof Malk, Kouvola 23.11.1969

Meille on annettu aiheeksi sanat "Kristus Jumalan vastaus". Meidän on siis määrä tarkastella Kristusta, joka on vastaus. Mutta ennen sitä meidän on syytä katsoa aiheen jälkiosaa ja kysyä: Mihin Kristus on Jumalan vastaus?

Kristus on vastaus Jumalan omaan kysymykseen, jonka hän esitti langenneille ihmisille paratiisissa. Jumalan kysymys kuului: "Missä olet?" Tähän Jumalan peruskysymykseen Kristus on Jumalan vastaus.

Kun avaamme 1. Moos. 3. luvun me näemme, kuka tekee mitäkin. Me näemme, että ihminen tekee syntiä ja Jumala etsii syntistä. Ihminen pakenee Jumalaa ja Jumala huutaa pakenevan ihmisen perään. Ihminen puolustautuu ja syyttelee, Jumala vastaa siihen puhumalla tulevasta sovituksesta ja ajattelemalla Kristusta joka polkee rikki käärmeen pään (jae 15).

Aloitteen tekijä on kyllä ihminen mutta vain siihen asti, että hän tekee syntiä ja aiheuttaa siten itselleen hätätilan ja pelastajan tarpeen. Mutta tämän ihmisen aloitteen – synnin tekemisen – jälkeen kaikki jälleenrakentaminen on yksin Jumalan työtä. Hän etsii langennet, jotka pakoilevat häntä, hän huutaa syntisten perään ja kun pahaa tehneet puolustautuvat ja syyttelevät, hän antaa vastauksen omaan kysymykseensä.

Tämä meidän olisi aina muistettava kun puhumme Jumalan ja ihmisen välisen suhteen syntymisestä ja ylläpitämisestä. Jumalan ja ihmisen välillä on niin suuri ero, että Jumala ei voi ollenkaan käyttää ihmistä apunaan kun hän tahtoo pelastaa ihmisen. Jumalan ja ihmisen ero pelastuksen asiassa on niin suuri, että Jumala joutuu jopa itse vastaaman ihmiselle tekemiinsä kysymyksiin. Niin avuton on ihminen.

Koko ihmiskunta on langennut samoin kuin paratiisin asukkaat olivat langenneet. Koko ihmiskunta on joutunut eroon Jumalasta niin kuin paratiisissa olleet olivat joutuneet eroon Jumalasta. Ja koko ihmiskunta on kuin kuuro eikä kuule Jumalaa. Silti Jumala toimii ihmiskunnan hyväksi niin kuin hän toimi paratiisin ihmisten hyväksi.

Tämä Jumalan ominaisuus ei ole hänessä uutta. Sellainen kuin hän on nyt, sellainen hän oli paratiisissa ja sellainen hän oli jo ennen meidän syntymäämme ja ennen ensimmäisten ihmisten luomista. Jos ajattelemme omaa tilannettamme voimme nähdä, että Jumala jo ennen syntymäämme antoi Poikansa maailmaan, hän sovitti Pojassaan maailman itsensä kanssa, hän etsii meitä ennen kuin me etsimme häntä, hän kutsuu meitä ennen kuin me puhumme hänelle, hän kirkastaa sanansa joka muuten olisi meille epäselvä ja suljettu, hän herättää meidät näkemään hengellisen tilamme ennen kuin me ymmärrämme mitä hengellinen tila on, hän antaa anteeksi silloinkin kun meidän syntimme ovat meidän mielestämme liian kammottavat ja lukuisat, hän puhdistaa iljettävimmänkin ihmisen, hän antaa ilon syntien anteeksiantamuksesta, hän antaa rauhan huolestuneeseen sydämeen ja voiman elää hänen evankeliuminsa antimista.

Kaikki tämä Jumalalla on antaa Pojassaan Kristuksessa. Kaikki tämä Jumalalla on ilman meitä, itsessään, Poikansa tähden.

Tämä on syrjään jäänyt näkökohta. Erityisesti lähetystyössä puhumme paljon itsestämme, siitä mitä me teemme ja mitä meidän pitää tehdä, mitä lähetys meiltä vaatii jne. Kaiken aikaa meidän pitäisi selkeästi nähdä, ettei Jumalan valtakunnassa ole muita mahdollisuuksia voittaa yksittäisiä sieluja kuin se, että Jumala tekee ihmeen näiden sielujen kohdalla. Maailman evankelioimiseksi ei ole olemassa muuta mahdollisuutta se, että Jumala tekee sen.

On suorastaan väärin että ajattelemme niin paljon itseämme kun puhumme lähetystyöstä ja sielujen pelastamisesta. Meillä ei ole sitä rakkautta mikä ihmisten pelastamiseksi tarvitaan. Meillä ei ole sitä vilpitöntä halua, joka etsisi vain toisten parasta. Meillä ei ole riittävästi varoja maailman evankelioimiseksi. Eikä meillä kristityillä ole riittävästi aikaa saavuttaaksemme kaikki maailman ihmiset elämämme ja sukupolvemme aikana.

Siksi meidän on yhä uudestaan palattava syntiinlankeemuskertomuksen ja Jumalan pelastustyön ytimeen. Langenneet ihmiset saavat avun kun Jumala toimii. Ja hän toimii Kristuksessa. Kristus on hänen vastauksensa syntiongelmaan. Kristus ei ollut hänen vastauksensa vain ensimmäisten ihmisten elämän suurimpaan hätään, vaan Kristus on Jumalan vastaus koko ihmiskunnan lankeemukseen. Lähetystyön loppuun suorittamiselle, sielujen voittamiselle, ihmisten pelastamiselle ei ole muuta vastausta kuin Kristus.

Me olemme kyllä kuulleet pietismistä kannustimena luterilaiseen lähetystyöhön. Vasta pietismin aikana luterilainen lähetystyö alkoi. Sitä ennen oli alkanut reformoitu lähetystyö. Näissä on paljon eroja mutta myös jotakin yhteistä. Yhteinen piirre on kristityille esitetty vaatimus johon kristittyjen tulisi suostua. Kristityt ovat tämän mukaan kuin israelilaiset Kades-Barneassa. Heidän pitäisi lähteä valloittamaan maailma niin kuin israelilaisten piti mennä valloittamaan luvattu maa. Mutta kristityt empivät niin kuin israelilaiset, joista sanotaan: "Ja kun Herra lähetti teidät matkaan Kades-Barneasta ja käski teidän mennä ottamaan haltuunne maan, jonka hän teille antaa, te kapinoitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan, ette luottaneet häneen ettekä totelleet häntä", 5. Moos. 9:23.

Näin käy niin kauan kuin ei oikein ymmärretä ja nähdä Jumalan ja ihmisen välistä eroa, Jumalan mahdollisuuksia ja ihmisen mahdollisuuksia. Kaikkien Jumalan käskyjen täyttämisen – myös lähetyskäskyn täyttämisen – ainoa ratkaisu on Jeesus Kristus itse. Siksi lähetystä edistää parhaiten Kristuksen julistaminen ja Kristuksen tunteminen.

Jeesus tiesi tämän hyvin antaessaan lähetyskäskyn. Siksi hän teki ja sanoi niin kuin Matteus evankeliuminsa lopussa kertoo. Ensinnäkin "Jeesus tuli heidän luokseen". Aivan kuten Jumala tuli paratiisissa langenneiden ihmisten luokse. Kaikki hyvä saa aina alkunsa Jumalasta. Sitten Matteus jatkaa kertomalla, että Jeesus puhui siitä, minkälainen hän on. Hän ei puhunut opetuslapsistaan, hän ei puhunut maailmasta ja ihmisten tarpeista, hän ei herättänyt sääliä hukkuvia kohtaan, hän ei vedonnut opetuslasten velvollisuuksiin. Sen sijaan hän sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä."

Tämän jälkeen "kaikki valta" ja voima on ollut hänen käsissään yhtä lailla kuin lähetyskin. Ihmisten pelastuminen on hänen käsissään nyt niin kuin paratiisin ihmisten pelastus oli Jumalan käsissä.

"Missä olet?" Jumala kysyy tänäänkin. Ja sitten hän tuo näkyviin Kristuksen ja hänen pelastuksensa. Olisipa vastauksemme: "Minä olen kätkeytyneenä Poikaasi Kristukseen."

* * *

Tämä sivu on päivitetty 20.8.2004.